Sofokus - Di­gi­taa­li­sen lii­ke­toi­min­nan kump­pa­ni

Enkeli rakastaa rajusti

Bloggasin jokin aikaa sitten siitä mitä itse koen mentorina tärkeäksi. Tuumin, että mitäpä jos haastattelisin jotain omaa mentoriani. Saadaan ympyrä sulkeutumaan.
Minulla on ollut useita loistavia mentoreita matkan varrella, joista monet ovat myös värikkäitä persoonia. Yksi näistä on Mika ” Tough Love Angel” Marjalaakso – tuleva enkelisijoittajien Jari Parantainen.
Nyt saankin vaihteeksi pistää Mikan hikoilemaan! 🙂

Teemu: Olet yksi Suomen start-up piirien taustavaikuttajista. Kerro hieman taustoistasi, mitä olet tehnyt ja mitä olet saavuttanut?
Hei Teemu, kiitos tästä mahdollisuudesta päästä piinapenkkiisi ja jakaa ajatuksiani blogisi lukijoille. En ole saavuttanut mitään erityisen merkittävää. Olen työskennellyt eri rooleissa startuppien parissa koko elämäni alkaen vuodesta 1996, jolloin 22v. sain mahdollisuuden vastaa myynnistä turkulaisessa Mediatoimisto Bizarrossa, joka tästä omituisesta nimestä huolimatta ei ollut pornokauppa vaan uusmediayritys, joka jo tuolloin suunnitteli ja toteutti asiakkaillensa tietokantapohjaisia verkkopalveluita. Tämän jälkeen siirryin 1998 SSH:lle, joka oli tuolloin ehkä Suomen kuumin kasvuyritys. Se oli mahtava kokemus, josta sain ensituntuman kansainväliseen tuotebisnekseen ja SSH:n porukka oli tosi mahtavaa ja osaavaa jengiä. Hieno kokemus! Viihdyin SSH:lla vain n. 1,5 vuotta, mutta sinä aikana sain nähdä ja kokea kasvun n. 20 hengen nyrkkipajasta 250 ihmistä työllistäväksi pörssiyhtiöksi, jolla oli tytäryhtiöt kolmella eri mantereella. SSH:n jälkeen v. 2000 olin perustamassa ja toimitusjohtamassa turkulaista Viola Systems Oy:tä, joka on minulle ollut selvästi tärkein oppimiskokemus. Violan jälkeen olen ollut erilaisissa rooleissa (konsulttina, enkelisijoittajana, hallituksessa) n. 50 startupissa, jotka pääosin suomalaisia.
En siis ole mitään kovin erityistä vielä saavuttanut, mutta toivottavasti joskus jotain sellaista että tämä esittely voisi olla vain yksi lause. 🙂
Teemu: Sinut tunnetaan tavastasi ns. nostaa kissa pöydälle. Se on tehokas tapa alleviivata ongelma, mutta onko toisinaan vaarana, että toinen osapuoli ottaa asian henkilökohtaisesti? Haasteethan voivat kohdistua esim. start-upin perustajiin liittyviin asioihin.
Ilman muuta kissan pöydälle nostaminen nostaa usein karvat pystyyn muiltakin kuin kissalta. Ihmiset ja yrittäjät ovat kuitenkin älykkäitä ja huomaavat nopeasti milloin joku todella haluaa heitä auttaa ja tekee kaikkensa, jotta he menestyisivät. Ei ole viisasta satuttaa tarpeettomasti ja vaikeisiin asioihin pitää mennä askel kerrallaan, mutta samalla suoraviivaisesti. Kaikki asiat rakentuvat luottamuksen varaan. Minulla on intohimo auttaa muita menestymään. Oma tapani toimia ei varmasti sovi kaikille, mutta minulla ei ole muuta tapaa toimia kuin olla aito ja suoraviivainen – mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä ettäkö dialogista puuttuisi lämpö aivan tyystiin tai että se olisi monologi, jossa viisastelen omaksi ilokseni.
Teemu: Olet innostunut bloggaamaan. Kerrotko hieman miksi moiseen ryhdyit ja millaisia asioita blogissasi käsittelet?
Perimmäinen syy on se että olen tutustunut kohtuulliseen määrään Nokian raunioilta syntyneisiin uusiin lähtöihin, ja alkoi harmittamaan kun samat – ehkä vähän epätyypilliset – virheet toistuivat startista starttiin. Tein ensin näiden havaintojeni pohjalta kalvosetin 10 tyypillisimmästä havainnosta (yksi lause per kalvo) ja pyysin siihen palautetta muutamalta kaveriltani. Nämä ehdottivat että avaisin jokaista kohtaa yhden lauseen sijasta yhdellä kappaleella, ja hetken emmittyäni raahauduin koneen äärelle ja kirjoitin pari liuskaa tekstiä ja laitoin sen edelleen eteenpäin vailla ajatusta miten sitä ehkä käyttäisin. Sain palautteeksi että hei ihan hyvä, mutta voisitko avata vielä enemmän ajatuksenkulkuasi – ja tämän prosessin tuloksena päädyin perustamaan oman blogin, jonka avaussarja on nimeltään ”10 pahinta Nokia –pohjaisten startuppien virhettä”.
Halusin myös kokeilla miltä blogitekstien ja omien välillä jyrkkienkin ajatusten jakaminen tuntuu ja miten ne uppoavat suomalaiseen kohdeyleisöön, joka ei ole tottunut lukemaan oikein mistään suoraa puhetta, koska se ei ole maan tapa. Ei saisi puhua laiskoista ihmisistä tai siitä että on olemassa kasa onnettomia startuppeja, joista voisi tulla vaikka jotakin jos laittaisivat perusasiat kuntoon.

Maa on täynnä pullamössökonsultteja, jotka elävät sillä että Tekes ja ELY–keskus rahoittavat heiltä ostettuja konsultointipalveluita, ja tavattoman harva uskaltaa – vaikka ymmärtäisikin – kertoa omille asiakkaillensa terävästi mitkä asiat heidän tulisi korjata.

Teemu: Olen itsekin törmännyt Nokian Bridge-ohjelmaan ja ainakin näin yrittäjän näkövinkkelistä rekrytointiprosessi voisi olla joiltain osin tehokkaampikin. Jos saisit vapaat kädet, niin mitä Bridge-ohjelmassa tulisi mielestäsi kipeimmin kehittää?
Nokian Bridge –ohjelman tarkoitus on näyttää hyvältä ja minimoida negatiivinen julkisuus isojen irtisanomisten yhteydessä. Sille on laitettu budjetti, jonka katsotaan olevan sellainen, että sen verran tästä PR:stä kannattaa maksaa. Se, että budjetoimalla siihen enemmän tai eri resursseja tai muuten säätämällä lähestymistapaa saavutettaisiin enemmän ja parempaa, ei vaikuta mihinkään, koska menestymisen mittari ja lähtökohtainen motiivi ei ole saavuttaa mahdollisimman paljon ja mahdollisimman hyvää vaan PR ja downscaling ja negatiivisen julkisuuden minimointi.
Koska tämä on ohjelman todellinen lähtökohta, on sen kehittäminen realistisesti minusta lähes mahdotonta. Katsoin että parasta mitä minä voin tehdä on tuoda esille erityisesti Bridge –ohjelman siemenrahoitukseen liittyvät ongelmalliset ehdot, jotka vääristävät helposti perustettavien yhtiöiden omistusrakennetta ja lisäävät ns. vapaamatkustajien todennäköisyyttä. En ole keksinyt mitään ihmeellistä, olin vain ensimmäinen, joka sanoi nämä asiat ääneen. On tärkeää että Nokialta tulevat yrittäjät ymmärtävät nämä ongelmakohdat. Ei se ole heidän vikansa, että ohjelman suunnittelulähtökohdat ovat olleet jotain muuta kuin uusien starttien todennäköisyyden maksimointi.
Haluan tässä kuitenkin todeta, että kyllä Nokian Bridge –ohjelmassa lähtökohdista huolimatta on erittäin paljon hyvääkin. Ja Bridge –ohjelma on paljon muutakin kuin siemenrahoitusta ja uusia yrityksiä. Nokia on tilanteessa, jossa sen pitäisi kyetä irtisanomaan suunnaton määrä työntekijöitään nopeasti ja joustavasti, jotta se säilyisi hengissä. En siis katso että Nokia olisi tehnyt mitään väärää vaan pyrkinyt toimimaan reilusti ja vastuullisesti tilanteessa ja maassa, jossa irtisanominen vaan on hiton vaikeaa – aivan liian vaikeaa. Mutta siemenrahoitusohjelmana Bridge erityisehtoineen on ongelmallinen. Minä tarkastelen asiaa siitä näkövinkkelistä. 
Teemu: Paljon on puhuttu suomalaisten start-upien mahdollisuuksista suhteessa kansainvälisiin (vrt. esim. Piilaakson startit). Miten sinä koet asian?
Suomessa on tosiasiallisesti vain yksi klusteri – peliteollisuus – jolla on todellinen osaamiseen ja perinteeseen perustuva kilpailuetu ja kriittinen massa. Ja koska tuotteet voidaan toimittaa käyttäjille digitaalisten jakelukanavien kautta, ei Suomen etäisestä sijainnistakaan ole mitään haittaa. Suomessa on osaavia insinöörejä, mutta kun meillä ei ole täällä oikein kovin isoja ongelmia, niin miten niitä voisimme ratkaista, kun emme tiedä mitä ongelmat ovat?
Suomalaiset startupit joutuvat lähtemään vaikeasta takaa-ajo asemasta. Kotimarkkina on pieni ja kauas on pitkä matka. Suomalaiset ovat myös verraten penseitä kokeilemaan jotakin uutta.

Täällä kysytään ensiksi että toimiiko ja käyttääkö sitä joku muu, kun vaikkapa Yhdysvalloissa, erityisesti Piilaaksossa, ollaan hyvin vastaanottavaisia uudelle teknologialle – halutaan olla parempia kuin kilpailijat ja ei pelätä että joku ei toimisi.

Meiltä puuttuu Suomesta ja oikeastaan koko Euroopastakin toimiva exit –markkina, ja yhtiön myyminen Yhdysvaltoihin ja Aasiaan on tavattoman vaikeaa. Paikallisten VC:eiden tuotot ovat olleet erittäin huonoja, ja sentimentti meidän eläkeyhtiöissä on sellainen että ei näihin oikein kannata sijoittaa – ja tässä ovat oikeassa lukujen valossa. Parhaat globaalit startupit syntyvät siellä ja sinne missä on tekemisen ja ekosysteemin keskipiste.
Kyllä Suomesta voi tehdä isojakin menestystarinoita – kuten on tehty – mutta lähdemme takaa-ajo asemasta.
Teemu: Onko nähtävissä tiettyjä toimialoja tai megatrendejä, joita tulevien start-up yrittäjien kannattaisi mielestäsi pitää silmällä?
Yhdysvalloissa ei tällä hetkellä käytännössä juurikaan sijoiteta enää puhtaisiin kuluttajainternet –juttuihin vaan fokus on muualla. Terveys, terveydenhoito ja uudet ratkaisut opettamiseen ja oppimiseen ovat tietysti kuumia, mutta ei Suomi ole näihinkään juttuihin mitenkään ideaali. Meillä on aika suljettu oligopolistinen toimialarakenne monella toimialalla.
Nyt on onneksi nähtävissä että julkishallinto on reippaasti avaamassa dataa, prosessejaan jne. ja jos pääsisimme tässä globaalin edelläkävijän asemaan, niin uskon että tämä avaa merkittäviä mahdollisuuksia startupyrityksille kehittää ensin täällä ja sitten viedä maailmalle. Aalto Yliopisto on myös onnistunut profiloitumaan kansainvälisesti ja heillä on kyky rekrytoida maailman parhaita tutkijoita ja professoreita, ja on todennäköistä että tätä kautta n. 10v. perspektiivillä jotain aika kiinnostavaa voi kylkeen syntyä.
Teemu: Entä teknologiapuolella, onko siellä tapahtumassa jotain erityisen mielenkiintoista?
Eipä juuri. Mobiilisovellukset useissa kategorioissa pelejä lukuun ottamatta ovat minusta innovaatiosyklin ehtoopuolella. Edelleen on mahdollisuuksia siltikin hyödyntää nopeasti kasvavaa tablet- ja älypuhelinkantaa, ja näiden johdosta muuttuvia kuluttajatottumuksia. Helppoa se ei ole. Seuraavan sukupolven reitittimet (vrt. Cisco) ovat iso alue, joilla ratkaistaan kasvavaa bandwidth –ongelmaa, mutta tämänkin alueen osaamiskeskittymä ei ole Euroopassa. Erilaiset sensorit ja sensoriverkot tuovat mahdollisuuksia, mutta kaupallistamispolut ovat aika pitkiä.
Tästä pessimistisestä – tai ehkä realistisesta – näkemyksestä huolimatta, joka vuosi maahamme syntyy ehkä 5-10 starttia, joista 1-2 on potentiaalia globaaliin jättimenestykseen, mutta numerot ovat pieniä.
Teemu: Lopuksi haluan kiittää Mikaa hyvistä vinkeistä, joita olen matkan varrella saanut ja toivottaa tsemppiä tulevaan! ”Joskus tekee kipeää, muttei haittaa”, niin kuin laulussakin sanotaan. 🙂
Eipä kestä. Hauskaa kun olet jaksanut kestää minua ja myös sparrannut omalta osaltasi kun olen apua tarvinnut. Kuten vaikkapa Oakin websivuston siirtäminen omalle WordPress –palvelimelle. Kiitos!

Teemu Malinen

Founder & Chief Executive Officer

Teemu kirjoittaa digitaalisesta liiketoiminnasta, modernista yrityskulttuurista ja startup sijoittamisesta.

Lue lisää aiheesta