Mitä digikehitys vaatii tekoälyn aikana? Kolme kyvykkyyttä koodiosaamisen tilalle 

19 elo 2026

Digitaalisen liiketoiminnan kehityksessä on tapahtunut mullistus, jonka mahdollisuuksia monet organisaatiot eivät ole vielä hyödyntäneet. Tekoäly on tasannut lähtökohtia kaikenkokoisten toimijoiden välillä. Peliä ei myöskään enää voita se, joka saa eniten koodia aikaan.

Onnistumisen kannalta ratkaisevaksi on noussut jotain abstraktimpaa: kyky määritellä, mitä haluat, johtaa tekoälyn käyttöä selkeiden pelisääntöjen avulla sekä hallita useamman toimittajakumppanin kokonaisuutta. Tässä artikkelissa avataan tarkemmin, miten valjastat nämä kyvykkyydet käyttöösi. 

Miksi tekninen toteutus ei ole enää digikehityksen kriittisin osa?

Digikehityksen hankalin osuus on siirtynyt toteutuksesta ymmärrykseen, toki edelläkävijät ovat painottaneet tätä jo pitkään. Tyypillisesti ennen tekninen ongelma kuvattiin asiantuntijalle, joka ratkaisi sen taidolla, jota harvalla oli. Nyt samat työkalut ja tieto ovat laajasti saatavilla. Hyöty ei tule tekoälyn tuottamasta koodista, vaan siitä, että sitä on opittu soveltamaan omaan työhön. 

Tärkeintä on, kuinka tarkasti tavoite ja tarpeet hahmotetaan ennen kuin varsinainen rakentaminen alkaa. Huonosti kirjattu tavoite toteutuu nykyään nopeasti ja näennäisen halvalla, mutta se on silti väärä, ja lasku lankeaa myöhemmin. 

Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut. Digikehityksen kokonaiskustannukset eivät ole juuri laskeneet, vaikka koodin tuottaminen on halventunut. Investoinnin kulut ovat siirtyneet paikasta toiseen. Yhä pienempi osa menee koodin kirjoittamiseen ja yhä suurempi sen ymmärtämiseen, mitä pitää tehdä ja miten lopputulos pysyy hallinnassa. Sama koskee hankintaa. Kun valmista toteutusta on tarjolla runsaasti, ostajan tärkein tehtävä on tietää, mitä tilaa ja miksi. 

Kyvykkyys 1: osaat määritellä ennen kuin rakennat 

Tuloksekas digikehitys lähtee kyvystä rajata olennainen. Suunnittelun merkitys on kasvanut, mutta sitä ei kannata venyttää loputtomiin. Hyvin tehty määrittely antaa siirtyä toteutukseen nopeasti. Sadan sivun asiakirjaa ei tarvita, kun tavoite, käyttäjät ja reunaehdot on kuvattu riittävän tarkasti. 

Käytännössä tähän kuuluu kolme asiaa. Nykytila auditoidaan ennen uutta hankintaa, eli selvitetään, millainen digiympäristö on, miten sitä käytetään ja missä pahimmat kitkakohdat ovat. Kehityskäytännöt kirjataan ylös, jotta ne eivät jää yhden ihmisen muistin varaan. Yhteinen näkemys varmistetaan ennen jokaista kehitysvaihetta, ei vain hankkeen alussa. Näin organisaatio tietää tarkalleen, mitä se on rakentamassa. Se on suurempi etu kuin nokkelin koodi, ja kun suunta on kirkas, tekninen kehitys seuraa perässä. 

Digikehityksen nykytilan arviointi kannattaa teettää myös ulkopuolisella, koska talon sisältä on vaikea nähdä omia tottumuksiaan. Sofokuksella tähän on oma palvelunsa, Sofokus Katsastus ™. Se jakautuu kahteen osaan: arvontuoton katsastus arvioi, tuottaako digipalvelu sitä, mitä pitääkin, ja tekninen katsastus käy läpi järjestelmän kunnon, arkkitehtuurin, elinkaaren sekä kehityskäytännöt.  

Työ tehdään työpajoissa ja itsenäisenä asiantuntijatyönä ja lopputuloksena on priorisoitu raportti kehitystiimille sekä tiivistelmä johdolle ja päättäjille. Esimerkiksi asiakkaamme Suomen Hippos teetti katsastuksen Heppa-järjestelmästä, jota käyttää noin 150 000 ihmistä kuukaudessa. Raportti antoi kehitysprioriteetit ja samalla aineiston, jolla asiaa oli helpompi käsitellä johdon, rahoittajien ja viranomaisten kanssa. 

Kyvykkyys 2: johdat tekoälyn käyttöä elävällä AI-käsikirjalla 

Tekoäly on tuonut kaikenkokoisten organisaatioiden ulottuville asioita, jotka ennen vaativat oman kehitystiimin. Kun se moninkertaistaa muutaman ihmisen työpanoksen, teknologiabudjetin koko ei enää sanele lopputulosta. Enemmän painaa se, kuka osaa johtaa tekoälyn käyttöä hallitusti läpi organisaation. 

Tähän tarpeeseen vastaa AI-käsikirja, elävä kuvaus siitä, miten tekoälyä hyödynnetään prosesseissa, hankinnoissa ja kehityksessä. Se on johtamisen väline, joka kokoaa yhteen kysymykset, joiden äärelle moni ei ole ehtinyt pysähtyä: mihin tekoälyä kannattaa käyttää, mitä tietoa sille voi antaa, kuka vastaa mistäkin, miten laatu varmistetaan ja esimerkiksi mihin EU:n tekoälyasetuksen riskiluokkaan omat käyttötapaukset osuvat. 

Olennaista on, että käsikirja elää. Kertaalleen kirjoitetut toimintaohjeet vanhenevat ja unohtuvat arkistoon. Kirjaamaton tieto ei siirry luotettavasti eteenpäin, vaan katoaa vaihtuvan henkilöstön mukana ja muuttuu joka kerta, kun sitä jaetaan. Elävä käsikirja kasvaa organisaation mukana ja rakentaa yhteistä ymmärrystä sekä talon sisällä että kumppaneiden välillä. 

Kyvykkyys 3: hallitset useamman toimittajan kokonaisuutta 

Yhden toimittajan varassa oleva digikehitys on haavoittuva malli. Käytännössä toimittajia on melkein aina useampi: yksi vastaa asiakasportaalista, toinen toiminnanohjauksesta, kolmas integraatioista ja neljäs infrastruktuurista. Kokonaisuuden onnistuminen ratkeaa siinä, miten näiden välinen työ koordinoidaan ja mistä yhteisistä säännöistä on sovittu. Koko kuvan näkeminen ei voi olla yksittäisen toimittajan tehtävä. 

Toimivassa kumppanuudessa jokainen osapuoli tuo pöytään osaamista, dataa ja näkemystä, ei pelkkiä laskutustunteja. Se edellyttää tiedon kulkua molempiin suuntiin ja sitä, että kumppani ymmärtää koko liiketoiminnan taustan. Parhaimmillaan toimittaja tuo oma-aloitteisesti tietoa markkinasta, uusista teknologioista ja vertailukohdista, ja tilaaja avaa sisäisiä prosessejaan sen verran, että kumppani pystyy oikeasti auttamaan. 

Monen toimittajan ympäristössä tarvitaan taho, joka kantaa kokonaiskuvaa myös silloin, kun toteuttajana on joku muu. Esimerkiksi Sofokuksen asiakkaalla, Suomen Poliisijärjestöjen Liitolla, työ on rakentunut näin. Konsultti on ollut jatkuvana apuna toiminnallisessa määrittelyssä, tarpeiden tunnistamisessa ja jäsenrekisterin kilpailutuksessa, jossa tietoturvavaatimukset kirjattiin hankintakriteereihin jo alussa. Osan järjestelmistä toteutti toinen toimittaja, osan Sofokus. 

Myös tekoälyn käyttö vaatii monitoimittajaympäristössä yhteiset rajat: mitä tietoa työkaluihin saa syöttää, miten tuotettu työ tarkistetaan ja kuka vastaa laadusta. Nämä kuuluvat edellä kuvattuun AI-käsikirjaan, joka koskee kaikkia toimittajia samalla tavalla. 

Kumppanuutta kannattaa etsiä myös oman toimialan sisältä 

Vastavuoroisuus ei rajoitu omaan digitoimittajaan. Kokemus on osoittanut kaikkein hedelmällisimmäksi sen, kun keskenään kilpailemattomat toimijat yhdistävät voimansa. Esimerkiksi kaksi kaukolämpöyhtiötä eri puolilla Suomea tekee samaa työtä samoilla velvoitteilla, mutta kilpailua ei synny, koska liiketoiminta on paikallista. Silloin yhteinen määrittely, yhteinen hankinta ja yhteinen kehityskumppani ovat mahdollisia, ja ne tuovat mittakaavaa, jota kumpikaan ei yksin saisi. 

Salon seudulla tämä näkyy konkreettisesti. Kierrätyskelvoton jäte muuttuu energiaksi ja edelleen lämmöksi koteihin, kun kolme alueellista toimijaa hoitaa kukin oman arvoketjun lenkkinsä. Lounais-Suomen Jätehuolto kerää jätteen, Lounavoima tuottaa siitä energian ja Sofokuksen asiakas Salon Kaukolämpö jakaa lämmön asukkaille sekä yrityksille. Lounais-Suomen Jätehuolto ja Salon Kaukolämpö omistavat Lounavoiman yhdessä, ja tämän yhteisomistuksen sekä ennakkoluulottomien teknisten ratkaisujen ansiosta ne voivat yltää kolmisin sellaiseen, mikä olisi omin avuin huomattavasti hankalampaa. 

Sama logiikka pätee digikehitykseen. Kun arvoketjun toimijat kehittävät yhdessä esimerkiksi tekoälyn hyödyntämistä tai asiakkaan sähköistä asiointia, ne saavat käyttöönsä osaamista ja mittakaavaa, joita olisi yksin liian raskasta hankkia. 

Mistä lähteä liikkeelle? 

Luontevin aloitus on nykytilan selvittäminen, ja polku jakautuu siitä neljään vaiheeseen, joista kolme ensimmäistä vie vain viikkoja. 

1. Katsastuksessa avataan nykytila: mitä järjestelmiä on, missä kunnossa ne ovat, miten kehitystä tehdään ja mikä vie eniten aikaa. 

2. Määrittelyssä ratkaistaan, mitä rakennetaan ja miksi, sillä tarkkuudella, että toteutus voi alkaa ja tarkentua työn edetessä. 

3. AI-käsikirjaan kirjataan tekoälyn pelisäännöt: mihin sitä käytetään, millä tiedolla, kenen vastuulla ja miten ne koskevat toimittajia. 

4. Monivuotinen kumppanuus kattaa toteutuksen ja ylläpidon, tarvittaessa lisäosaajat ja monitoimittajaympäristön koordinoinnin. 

Neljäs vaihe alkaa vasta, kun kolme ensimmäistä on tuottanut päätöksiä. Jos kokonaisuus tuntuu isolta, riittää, että aloittaa katsastuksesta ja päättää loput sen jälkeen. 

FAQ 

Mikä on AI-käsikirja? 

AI-käsikirja on kirjattu ja säännöllisesti päivitettävä kuvaus siitä, miten organisaatio käyttää tekoälyä: mihin käyttötapauksiin, millä tiedolla, kenen vastuulla ja millä säännöillä. Se on johtamisen väline, ei tekninen ohjeistus. Tarkoitus on tehdä tekoälyn käytöstä hallittu ja jaettu tapa toimia. 

Kannattaako digikehitys aloittaa määrittelyllä? 

Kannattaa, mutta ei loputtomiin jatkuvalla. Riittävän tarkka kuvaus tavoitteesta, käyttäjistä ja reunaehdoista vähentää kalleimpia virheitä, koska väärinkin kuvattu tavoite toteutuu nykypäivänä nopeasti ja halvalla. Hyvä määrittely tehdään niin, että toteutus pääsee alkamaan aikaisin ja tarkentuu matkan varrella. 

Miten digikumppanuus hyödyttää toimijoita, jotka eivät kilpaile keskenään? 

Hyöty on mittakaava ja nopeus. Kun toimijat eivät kilpaile keskenään, ne voivat jakaa määrittelyt, hankinnat ja kehityskumppanin. Esimerkiksi yhdessä kehitetty asiointipalvelu  on halvempi ja valmistuu aikaisemmin kuin useana erillisenä hankkeena. 

Mitä nykytilan katsastus sisältää? 

Katsastus jakautuu kahteen osaan. Arvontuoton katsastus tarkastelee käyttökokemusta ja sitä, tuottaako palvelu mitattavaa hyötyä. Tekninen katsastus käy läpi järjestelmän toimivuuden, arkkitehtuurin, elinkaaren tilanteen ja kehityskäytännöt. Lopputuloksena on priorisoitu raportti kehitystiimille ja tiivistelmä johdolle, jota voi käyttää myös rahoitus- ja hankintakeskusteluissa. 

Miten monen toimittajan kokonaisuutta hallitaan? 

Sopimalla pelisäännöt ja nimeämällä taho, joka kantaa kokonaiskuvaa. Käytännössä tarvitaan sovitut rajapinnat ja vastuurajat, yhteinen käsitys arkkitehtuurista sekä säännöt sille, miten tekoälyä käytetään ja miten tuotettu työ katselmoidaan. Koordinoijan kannattaa olla taho, joka ei ole itse osapuoli kaikissa toimituksissa. 

Haluatko tietää, mihin digikehityksessä kannattaa keskittyä seuraavaksi? 

Katsastus on hyvä paikka aloittaa. Se käy läpi, missä kunnossa järjestelmät ja kehityskäytännöt ovat ja mikä tuottaa eniten hyötyä suhteessa investointiin. Lopputuloksena on priorisoitu ainesto, jota voi viedä eteenpäin niin kehitystiimin kuin johdon ja rahoittajien kanssa. Siitä on luontevaa jatkaa määrittelyyn, tekoälyn pelisääntöihin ja toimittajien koordinointiin. Kehityksen voi aloittaa myös koko arvoketjun voimin. Ota yhteyttä, niin katsotaan tilanne yhdessä.