Tekoälystrategia

Kaikki lähtee liiketoiminnasta

Tekoälystrategia määrittelee, miten organisaatio hyödyntää tekoälyä liiketoimintansa tavoitteiden saavuttamiseksi ja kilpailuedun rakentamiseksi. Se ohjaa, mihin tekoälyyn liittyviin investointeihin panostetaan, mitä ratkaisuja kehitetään itse, mitä hankitaan valmiina markkinoilta ja missä järjestyksessä kehitystyötä edistetään.

Hyvä tekoälystrategia ei lähde liikkeelle uusimmista teknologioista tai yksittäisistä tekoälytyökaluista, vaan organisaation liiketoimintastrategiasta. Sen lähtökohtana ovat kysymykset, kuten mitä ongelmia halutaan ratkaista, missä tekoäly voi tuottaa eniten arvoa ja millaiset investoinnit tukevat organisaation pitkän aikavälin tavoitteita.

Keskeinen osa strategiaa on myös priorisointi. Kaikkia mahdollisuuksia ei kannata toteuttaa, vaikka ne olisivat teknisesti mahdollisia. Toimiva strategia rajaa tekemistä yhtä paljon kuin se mahdollistaa sitä. Se auttaa keskittämään resurssit niihin käyttökohteisiin, joissa tekoäly tuottaa suurimman liiketoimintahyödyn, nopeimman takaisinmaksun tai merkittävimmän kilpailuedun.

Miksi tällä on väliä

Merkittävin ero organisaatioiden välillä ei yleensä ole siinä, kenellä on käytössään parhaat tekoälymallit, vaan siinä, onko tekoälyn hyödyntämiselle selkeä strateginen suunta. Ilman yhteistä strategiaa tekoälyhankkeet syntyvät helposti yksittäisten tiimien aloitteesta, uusia työkaluja otetaan käyttöön irrallisesti ja investoinnit jakautuvat useisiin pieniin kokeiluihin ilman yhteistä tavoitetta.

Tällöin organisaatio saattaa käyttää huomattavia summia tekoälyyn ilman, että yksittäiset projektit muodostavat kokonaisuuden tai tukevat liiketoiminnan tärkeimpiä tavoitteita. Sen sijaan hyvin laadittu tekoälystrategia auttaa kohdistamaan investoinnit sinne, missä niillä on suurin vaikutus.

Strategiatyö pakottaa organisaation vastaamaan muutamiin keskeisiin kysymyksiin ennen teknologisten ratkaisujen valintaa:

• Mitkä liiketoiminnan ongelmat ovat aidosti ratkaisemisen arvoisia?
• Missä tekoäly voi tuottaa kilpailuetua juuri meidän organisaatiollemme?
• Mitkä ratkaisut kannattaa rakentaa itse ja mitkä ostaa valmiina?
• Kuinka paljon riskiä organisaatio on valmis ottamaan uusien teknologioiden käyttöönotossa?
• Millä mittareilla onnistumista arvioidaan?

Nämä vastaukset vaihtelevat organisaatioittain. Esimerkiksi pankilla, teollisuusyrityksellä ja peliyhtiöllä on hyvin erilaiset liiketoimintaympäristöt, sääntelyvaatimukset ja riskinsietokyky. Siksi myös niiden tekoälystrategiat näyttävät erilaisilta, vaikka käytettävissä oleva teknologia olisi pitkälti sama.

Käytännössä

Tekoälystrategia näkyy käytännössä valintoina siitä, mihin rajalliset resurssit kohdistetaan.

Esimerkiksi vähittäiskauppa voi tunnistaa kilpailuetunsa kysynnän ennustamisessa ja varaston optimoinnissa. Tällöin se keskittää parhaat data-aineistonsa, asiantuntijansa ja investointinsa ennustemallien kehittämiseen, koska niillä saavutetaan suurin liiketoimintahyöty. Asiakaspalvelun chatbotit tai muut yleiset ratkaisut voidaan puolestaan hankkia valmiina palveluina, sillä ne eivät muodosta yrityksen kilpailuetua.

Toinen saman alan yritys voi päätyä täysin päinvastaiseen ratkaisuun. Jos sillä ei ole laadukasta dataa kysynnän ennustamiseen, mutta sen kilpailuetu perustuu erinomaiseen asiakaskokemukseen, kannattaa investoinnit kohdistaa asiakaspalvelun ja personoinnin tekoälyratkaisuihin.

Hyvä tekoälystrategia ei siis pyri hyödyntämään kaikkia mahdollisia käyttötapauksia. Sen tehtävänä on tunnistaa ne alueet, joissa juuri kyseinen organisaatio pystyy luomaan eniten arvoa omien vahvuuksiensa, datansa, osaamisensa ja liiketoimintatavoitteidensa perusteella.