Tervehdys, olen Matti Liikala ja aloittelin viime keväänä Sofokuksella työharjoittelun merkeissä. Kesän jälkeen vastassa oli kuitenkin sovittuna neljän kuukauden vaihto-ohjelma Kiinassa, osana kaksoistutkinto-ohjelmaa jota suoritan Turun ja Fudanin (Shanghai) Yliopistoissa.

Kun ensimmäisen kerran kuulin mahdollisuudesta kyseisen tutkinnon suorittamiseen, havahduin tosiseikkaan, etten oikeastaan tiennyt Kiinasta juuri mitään. Ei kuitenkaan vaatinut paljoa jo kyseisen ohjelman jo suorittaneelta kaverilta suostutella meikäläistä hakemaan mukaan kyseiseen ohjelmaan. Mikä tässä maassa sitten loppujen lopuksi kiehtoo? No minäpä kerron, tai ainakin yritän summata.

Muurit ennen ja tänään

Jos vilkaistaan nopea silmäys Kiinan historiaan, on Kiina aina pyrkinyt pysymään omana erillisenä alueenaan. Tätä yksityisyyttä on pyritty turvaamaan ennen kivimuurilla ja nykyään palomuurilla. Ei ole siis ihme, että tänne tullessa tuntee hetken olevansa vähän kuin kummallisessa rinnakkaistodellisuudessa. Vaikka VPN yhteyksillä pääseekin käyttämään tuttuja palveluita, ulospäin menevät yhteydet ovat niin auttamattoman hitaita, ettei siitä oikein mitään tule.

No mitäpä tällä ”sulkeutuneisuudella” on sitten saavutettu? Kiinassahan asuu karkeasti viidesosa meistä pallontallaajista, joten jo maan sisäiset markkinatkin ovat melko suuret. Palomuuri onkin mahdollistanut melkoiset markkinat korvaaville tuotteille. Oli hassu huomata, että käytössä olleet sosiaaliset mediat ja ohjelmistot kannatti heittää kiinassa olon ajaksi kenkälaatikkoon. Google vaihtui Baiduun, Whatsapp Wechattiin ja niin edespäin. Simppeli vastaus kuitenkin palomuurin olemassa oloon lienee ”miksi ei?”. Jos valtiolla riittää resurssit dataliikenteen rajojen sisällä pitämiseen ja omien palveluiden luomiseen, niin eiköhän siinä ole jo syytä kerrakseen.

Maailma muurin toisella puolella.

Kehitystä siellä ja täällä

Monessa asiassa kehitys Kiinassa on jopa huvittavan paikoittaista. Esimerkiksi maksaminen on kilometritolkulla edellä. Lähes jokaiselta löytyy älyluuri, jolla tehdään valehtelematta kaikki. Täällä jos jossain sovelluskehityksessä toteutuu mobile first -ajattelumalli. Esimerkiksi maksaminen tapahtuu näyttämällä maksusovelluksesta viivakoodia kassalla, tai skannata kaverin näytöltä QR-koodi ja syöttää haluamansa rahasumma.

Täällä jos jossain sovelluskehityksessä toteutuu mobile first -ajattelumalli.

Mobiilimaksaminen on mahdollista lähes missä vain, Olen maksanut kännykällä niin katuruokakärrystä ostetut nuudelit, kuin lentoliput, lompakkoon tahi pankkikorttiin koskematta. Kännykkää käytetään myös avaamaan kaupunkipyörän lukko QR-koodin lukemalla ja esimerkiksi leffalippuja ei kannata ostaa paikan päältä, kun ne saa ostettua wechatin kautta puolet halvemmalla.

Toisissa asioissa taasen ollaan melkoinen askel jälkijunassa. Esimerkiksi suurin osa asioista jotka voitaisiin automatisoida, toteutetaan useimmiten ihmisvoimalla (Todennäköisesti suurin näistä ammateista tosin on olemassa valtaisan ihmismäärän työllistämiseksi). Myös byrokratia tuntuu olevan tämän valtion suurin rakkaus, en tiedä koska Suomessa on viimeksi joutunut täyttämään samaa lomaketta käsin kuulakynällä kolmeen kertaan, kun kopio ei ole ollut riittävä.

Millaiselta maailma näyttää muurin toisella puolella.

Kukin tavallaan

Omat kokemukset täällä Kiinassa pohjautuvat vahvasti opiskeluun, arkielämään ja matkusteluun. Jo kättelyssä pääsin todistamaan, että työskentelytavat poikkeavat useissa asioissa valtaisasti totutusta. Siinä missä itse olen tottunut tekemään mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti tehtävät pois pöydältä päästäkseni viettämään vapaa-aikaa, ei monellakaan opiskelijakaverilla ole ollut koskaan samanlaista kiirettä päästä pois opistolta.

Ei ole lainkaan mahdotonta nähdä samoja kasvoja luokkahuoneessa aamu kahdeksalta ja ilta yhdeltätoista.

Ei ole lainkaan mahdotonta nähdä samoja kasvoja luokkahuoneessa aamu kahdeksalta ja ilta yhdeltätoista. Lähes joka paikassa pystyy näkemään vapaa-ajan tehokasta yhdistelyä työaikaan. Opiskelijoiden kännykällä pyörii peli samanaikaisesti raporttia kirjoitettaessa ja kaupan kassalla työntekijä katsoo videoita kännykästä, kun samanaikaisesti pakkaa ostoksesi muovikassiin. En voisi kuvitella tämän toimivan omalla kohdalla, mutta jostain syystä täällä saadaan silti asioita tehtyä, vieläpä aika paljonkin.

Nyt onkin jo viimemetrit käynnissä ja tästä kirjoituksesta puolet tulikin näpyteltyä kännykällä palmun alla Kiinan eteläisimmässä provinssissa Hainanin paratiisisaarella, onkohan sitä tullut itsekin vähän kiinalaistuttua? On mahtavaa, että pääsin vielä opiskelujen viime metreillä toteuttamaan tällaisen vaihtojakson. Näillä kokemuksilla on hyvä palata takaisin aina niin rakkaaseen Turkuun!

Tilaa uutiskirjeemme

Tilaa Sofokuksen uusimmat blogipostaukset ja uutiset suoraan sähköpostiisi!
  • This field is for validation purposes and should be left unchanged.