Kotisivujen ABC Osa1: verkkosivujen historia

Silläkin riskillä, että “kotisivuista” on kirjoitettu jo kaikki mahdollinen ja mahdoton, ajattelin kantaa korteni kekoon. Ai miksikö? Koska vieläkin turhan moni tuntuu mieltävän kotisivun tuotantoprosessin yhä 90-luvun puolivälin käyntikorttina, jonka teon voi huoletta antaa naapurin yläasteikäiselle nörtille. Nykypäivänä tilanne on kuitenkin jotain ihan muuta.

Koska aihe on varsin laaja blogikirjoitukseen, niin ajattelin kirjoittaa juttusarjan. Lupaan yrittää kirjoittaa niin, että muutkin kuin nörtit ymmärtävät asiani.

“En tarvitse mihinkään nettisivuja” on väite, johon en ole enää vuosiin törmännyt; riippumatta siitä olenko keskustellut yksinyrittäjän tai isomman yrityksen toimitusjohtajan kanssa. Kotisivu on saavuttanut samanlaisen välttämättömyyden statuksen kuin esimerkiksi yrityksen logo.

Paras apu oma apu

Kävin 1990-luvun puolivälistä jonnekin 2000-luvun alkupuolelle usein kiihkeitäkin keskusteluja erityisesti perinteisimpien toimialojen (rakennusteollisuus, meriteollisuus tms.) edustajien kanssa siitä, onko kotisivu bisneksen kannalta lainkaan järkevä ajatus. Nykyään tärkeys tiedostetaan, mutta tietoisuus aiheesta on usein jumittunut jonnekin uusmedian hullujen vuosien tienoille.

Itse asiassa tarkoitukseni oli alunperin kirjoittaa jostain vaativammasta aiheesta (vrt. “Eikös se naapurin veljenpoikakin tee niitä kotisivuja?”) kuten verkkosovelluksista, mutta tuumin, että kotisivu koskettaa itse asiassa käytännössä kaikkia organisaatioita. Moni on myös jo kokeillut käyntikorttisivustoa ja mielii saada enemmän.

Jotta väitteeni avautuisi, on hyvä palata ajassa taaksepäin. Seuraa karkeaa yksinkertaistusta ja kärjistystä, mutta pointti on pääasia kuten Nykäsen Masa voisi todeta.

Kun Internet Suomeen tuli

1990-luvun puolivälissä innostunut veljenpoika oli todennäköisesti paras kotisivuarkkitehti, jonka saatoit löytää. Kotisivu luotiin usein käsipelillä notepadilla, koska osa työkaluista (esimerkiksi Microsoftin varhaiset Frontpaget) generoi käsittämätöntä sekasotkukoodia. Sivustolla oli käytännössä vain kuvia ja tekstiä, tietokantojen käyttö oli harvinaista. Kotisivun kasaamiseen riitti keskiverto ATK-innostus.

2000-luvun vaihdetta lähestyttäessä oli ilmaantunut paljon sivujen tuottamiseen yrityksiä ja esimerkiksi moni mainos- ja markkinointialan toimija oli alkanut tuottaa verkkosivustoja. Se olikin luontevaa, koska sivujen graafinen ulkoasu ja puhutteleva sisältö olivat kriteerejä, joilla projektin onnistumista mitattiin.

Kotisivujen monimutkaistuessa niiden teko (ja erityisesti päivitys) alkoi maistua jo työltä ja tätä tuskaa helpottamaan markkinoille alkoi ilmestymään erilaisia sisällönhallintajärjestelmiä (CMS). Tuli intranet, extranet ja monta muuta laajennosta, kun tarpeet kasvoivat. Kotisivu alkoi olla paljon muutakin kuin kotisivu.

Kotisivu ja ammattilainen hätiin?

Oleellista edellä mainitussa on, että sivustot muuttuivat tietokantapohjaiseksi ja pelkkä harrastuneisuus HTML-kieleen ei enää riittänyt. Tietokantojen sekä erilaisten ohjelmointi- ja skriptikielten hallinta tuli pakolliseksi hiukankaan monimutkaisemmissa sivuprojekteissa. Tässä kohtaa naapurin veljenpoikien osaaminen alkoi yleensä loppumaan.

Sitten tuli Google ja räjäytti potin hakukoneellaan. Koska verkkosivuja alkoi olla jo miljoonia (Mikrobitin mukaan Googlen indeksissä oli jo vuonna 1996 n. 24 miljoonaa sivua), yksittäinen sivusto hukkui verkkomereen. Havaittiin, että tarvitaan hakukoneoptimointia ja verkkomarkkinointia. Verkkosivut eivät olleetkaan enää IT-osaston salaisella Linux-palvelimella ja niitä alettiin jopa integroimaan “oikeisiin” yritysjärjestelmiin kuten toiminnanohjaukseen (ERP) tai taloushallintaan.

Sekaan heitettiin vielä sosiaalisen median (Facebook, Twitter jne.) vallankumous, joka tuli monelle puskista. Erilaiset sisällönhallinta-alustat, selaimet ja muut tekniset vimpaimet syntyivät ja kuolivat kiihtyvällä tahdilla. Lisähaasteena mobiilinetin käyttö on alkanut jo Suomessakin kasvamaan reippaalla sykkeellä. Myös käyttäjät ovat ovat alkaneet vaatia enemmän: “Tää sivu on hidas ja vaikee käyttää. Ja miksi se vilkkuu tolleen kummasti?”. Lisätään käytettävyys listalle.

Listaa voisi jatkaa pidemmällekin, mutta pointtini tuli varmaan selväksi. Hyvän verkkosivun rakentaminen vaatii syvää osaamista monelta eri osa-alueelta. Palaan jatkossa tässä juttusarjassa tarkemmin yksittäisiin asioihin, kuten integrointeihin ja oman sivuston kypsyysasteen arvioimiseen.

Lopuksi

Tämän kirjoituksen voisin lopettaa listaamalla oman toivelistani verkkopalvelun kehittämisen dream teamille:

  • Ohjelmistotalosta ohjelmoinnin ammattilainen. Puhuu Javaa ja Dot.nettiä äidinkielenään, tietokantojen normalisointi sujuu paremmin kuin polkupyöräily ja regressiotestaus on selkäytimessä.
  • Mainostoimistosta AD. Ammattimainen visualisoija, joka ymmärtää miksi IE 7 ja 8 mainitaan eri lauseissa ja mitä CTA tarkoittaa.
  • Psykologi, joka on erikoistunut käytettävyyteen. Ihmisten käyttäytymismallien asiantuntija, jonka käsistä lähtenyttä palvelua osaa käyttää naapurin 92-vuotias mummokin.
  • Integraattori. Tuntee enemmän IT-akronyymejä kuin sanakirja. Kytkee sivut SAP:iin heittämällä.
  • Hakukoneammattilainen. Tutkii päivät pitkät Analyticsia ja miettii miten laskeutumissivuille saadaan parempi konversio. Hakukoneihmisen mielestä Google osaa parhaiten kertoa kuinka hyvä verkkosivu on.
  • Markkinointisissi. Tuottaa sivuille Parantaismaisella otteella räväkkää sisältöä, joka puhuttelee käyttäjää ja saa uskomaan sivujen antamiin törkeisiin lupauksiin.
  • Inbound-guru. Pyrkii rakentamaan verkkosivuista autonomisesti asiakkaita kalastelevan ja palvelevan koneen. Vapise terminaattori.
  • Web-kehittäjä. Saa sivut toimimaan missä tahansa laitteessa ja millä tahansa selaimella. Hallitsee AJAX:t, Web Servicet, Javascriptit ja muut webbitekniikat.

Tästä pääset blogisarjan osaan 2, joka esittelee 10 tapaa, jolla analysoit kilpailijasi kotisivut.

Teemu Malinen

Founder & Chief Executive Officer

Lue lisää aiheesta